Heips!
Tekstiä tulee taas :). Ensinnäkin haluaisin sanoo, että jos joku teistä haluaa että teen sen kysymyspostauksen, laittakaa niitä kysymyksiä edelliseen tai vaikka tähän postaukseen. Jos niitä ei tuu enempää, en luonnollisesti sitä tee.
Ladan kanssa on sujunut todella hyvin viime aikoina. Se on alkanut pitään mua enemmän sen johtajana ja se hyväksyy jo sen jos komennan sitä, vaikka se poikkeuksellisen hienohelmainen neiti onkin. Sille on kerääntynyt hyvin lihaksia takaosaan ja selkään, eli se ei oo enään sellanen lihakseton pullukka. Nyt se on jo tosi hyvässä kunnossa.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, valemmukset alkaa ensi viikonloppuna. Se riippuu tietenkin siitä, että onko äiti silloin sairaalassa käsikipujen takia. Saa nähdä, mutta toivotaan parasta!
Lada on kehittynyt ihan uskomattoman hyvin koulupuolella!:´) Pohkeenväistöt, siirtymät, pysähdykset, peruutukset ja peräänannossa kulkeminen menee jo niinkun vettä vaan. Oon alkanut katteleen jo koulukisoja, ja ensimmäisten hyvien sattuessa kohdalle sinkoon todennäkösesti sinne. Tamma on kunnossa ja ratsastaja myös, joten esteitä ei ole!
Esteitä en oo mennyt Ladan kans nyt suunnilleen kolmeen viikkoon. Miksi? Koska mulla ei oo inspiraatioo esteille, ja tamman jalat on vielä vähän kyseenalaiset. Seuraavan kengityksen aikana kuulen varmaankin että voiko sen kanssa tehdä jo mitä vaan. Kyllähän ne esteetkin sujuvat, mutta jalkojen turpoaminen on vielä jonkinlainen riski.
Ja nyt otan lyhyesti esille yhden asian joka liittyy hevosiin ja hevosten ostajiin. Voisin aloittaa aiheen tyylikkäästi sanomalla vaikka
"Ei ole koiraa karvoihin katsominen"
Eli tosiaan, selitin yhdelle tutulleni tässä lähipäivinä että millaisia hevosia koeratsastin ennen Ladaa ja miks juuri tähän neitokaiseen päädyin.
Mulle tarjottiin ensimmäisenä Suomen estemestaria viime tai sitä edelliseltä vuodeltä, en nyt muista. Kyseessä oli 13-vuotias suomenhevonen. Monethan on multa kysellyt että miks en tätä mahtavaa hevosta ottanut: tää herra hyppää 130cm ja on koulutettu helppo B/A tasoon. Syy siihen, miksen halunnut sitä hevosta oli se, etten pysty viemään sitä eteenpäin. Se hevonen oli täydellinen, mutta ei mun hevonen.
Sitten tuli ensimmäinen kunnon koeratsastus aivan valloittavalla arabiristeytyksellä, 8-vuotiaalla tammalla. Se oli kaunis ja sulavaliikkeinen. Ei mikään estemestari, mutta tasainen kun keinutuoli. Kävin koeratsastuksen aikana maastossakin tän tamman kans, ja se oli oikein mukava. Lopullinen syy, miksen tähän tammaan päätynyt oli se, että sillä naksui jalka melkein joka askeleella, ja se oli vähän turhan jäykkä. Ulkonäön ja luonteen puolesta se sitten olikin täydellinen.
Seuraavaksi koeratsastin connemaratamman, 6-vuotiaan. Väriltään se oli musta, jolla oli valkonen harja ja häntä. Melkonen harvinaisuus kyllä, ja kaunis kun mikä. Mutta suoraan sanottuna päin persettä koulutettu, huonosti käyttäytyvä ja sen omistaja oli kahjo. Se leveili kentän reunalla kuinka sen hevosen selästä on tippunu kaikki aiemmat kokeilijat ja parilta on murtunu luita. Muija oli sen verran nyrpee kun en kokeilun jälkeen ollut tippunut, että hyvä kun ei raivokohtausta saanut. Sellaista hevosta en olis ottanut vaikka olisin saanut siitä hyvästä rahaa, en ikinä.
Jatkoin sen jälkeen myynti-ilmoitusten selailua aktiivisesti, kattelin turhamaisesti kaikenlaisia kauniita kimoja ja mustia hevosia, nuoria ja mahtavia. Yhtenä päivänä me kuitenkin saatiin sähköpostia Virosta: Sieltä olis tulossa seuraavana päivänä rautias tamma. Päätettiin lähtee kokeileen.
Ja siellä se seiso, laitumen nurkassa, ihan tavallisen hevosen näkösenä. Anto kiinni kiltisti, sille sai pistää varusteet. Liikku reippaasti. Mutta ei hypännyt edes 30cm estettä. Ja sitä oli vaikee taivuttaa. Sen lisäks vasen laukka ei noussut. Koristeena kakun päälle, tamma pelkäs vettä kuollakseen.
Samana iltana seisoin meijän pihaton edessä, ja katsoin hymyillen sisälle. Tää Virolainen "ongelmatapaus" seiso nyt mun tallissani. Miksi, oi miksi? Se hevonen oli se oikee.
Sen tuntee jokasella solulla kun on sen hevosen selässä mikä on sulle luotu. Yhtäkkiä sen hailakalla värillä ja kummallisilla peloilla ei ollu väliä. Ei edes hyppykyvyttömyydellä.
Sitä on ihmetelty että miksen ottanu niitä kuvankauniita hevosia, niitä synnynnäisiä voittajia mitä mulle tarjottiin. Ne ei ollu tarkotettu mulle.
Nyt mun tallissa seisoo edelleen toi hailakka rautias eestinhevostamma. Kun sitä katsoo lähempää, se ei oo yhtään sen rumempi kun muutkaan. Sillä on suuret ja ymmärtäväiset silmät, tähti päässä ja uskomattoman karvaset korvat. Se haluaa tehdä nöyrästi töitä mun kans, ja se haluaa miellyttää. Se tietää että oon sille kiltti, ja sekin on kiltti mulle.
Nykyään tää "mitäänsanomaton" tamma hyppää 85cm, laukkaa molemmat laukat, taipuu täydellisesti, ei pelkää vettä. Ihmiset kysyy että miten se voi olla noin uskomattoman upee.
Se on kiinni ihmisestä. Se on kiinni asenteesta. Se tavallisen näkönen rähjänen tuntiponi siellä tallilla missä käyt voi olla oikeissa käsissä estemestari tai kouluratojen kuningas. Kuka tietää?
Älkää menkö koeratsastaan hevosta ulkonäön, saavutusten, tai edes rodun mukaan. Ottakaa mukaan vaan järki ja ennakkoluulottomuus. Ja varmuuden vuoks rahaa.
♥Emmi ja virolainen kaunokainen
Tekstiä tulee taas :). Ensinnäkin haluaisin sanoo, että jos joku teistä haluaa että teen sen kysymyspostauksen, laittakaa niitä kysymyksiä edelliseen tai vaikka tähän postaukseen. Jos niitä ei tuu enempää, en luonnollisesti sitä tee.
Ladan kanssa on sujunut todella hyvin viime aikoina. Se on alkanut pitään mua enemmän sen johtajana ja se hyväksyy jo sen jos komennan sitä, vaikka se poikkeuksellisen hienohelmainen neiti onkin. Sille on kerääntynyt hyvin lihaksia takaosaan ja selkään, eli se ei oo enään sellanen lihakseton pullukka. Nyt se on jo tosi hyvässä kunnossa.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, valemmukset alkaa ensi viikonloppuna. Se riippuu tietenkin siitä, että onko äiti silloin sairaalassa käsikipujen takia. Saa nähdä, mutta toivotaan parasta!
Lada on kehittynyt ihan uskomattoman hyvin koulupuolella!:´) Pohkeenväistöt, siirtymät, pysähdykset, peruutukset ja peräänannossa kulkeminen menee jo niinkun vettä vaan. Oon alkanut katteleen jo koulukisoja, ja ensimmäisten hyvien sattuessa kohdalle sinkoon todennäkösesti sinne. Tamma on kunnossa ja ratsastaja myös, joten esteitä ei ole!
Esteitä en oo mennyt Ladan kans nyt suunnilleen kolmeen viikkoon. Miksi? Koska mulla ei oo inspiraatioo esteille, ja tamman jalat on vielä vähän kyseenalaiset. Seuraavan kengityksen aikana kuulen varmaankin että voiko sen kanssa tehdä jo mitä vaan. Kyllähän ne esteetkin sujuvat, mutta jalkojen turpoaminen on vielä jonkinlainen riski.
Ja nyt otan lyhyesti esille yhden asian joka liittyy hevosiin ja hevosten ostajiin. Voisin aloittaa aiheen tyylikkäästi sanomalla vaikka
"Ei ole koiraa karvoihin katsominen"
Eli tosiaan, selitin yhdelle tutulleni tässä lähipäivinä että millaisia hevosia koeratsastin ennen Ladaa ja miks juuri tähän neitokaiseen päädyin.
Mulle tarjottiin ensimmäisenä Suomen estemestaria viime tai sitä edelliseltä vuodeltä, en nyt muista. Kyseessä oli 13-vuotias suomenhevonen. Monethan on multa kysellyt että miks en tätä mahtavaa hevosta ottanut: tää herra hyppää 130cm ja on koulutettu helppo B/A tasoon. Syy siihen, miksen halunnut sitä hevosta oli se, etten pysty viemään sitä eteenpäin. Se hevonen oli täydellinen, mutta ei mun hevonen.
Sitten tuli ensimmäinen kunnon koeratsastus aivan valloittavalla arabiristeytyksellä, 8-vuotiaalla tammalla. Se oli kaunis ja sulavaliikkeinen. Ei mikään estemestari, mutta tasainen kun keinutuoli. Kävin koeratsastuksen aikana maastossakin tän tamman kans, ja se oli oikein mukava. Lopullinen syy, miksen tähän tammaan päätynyt oli se, että sillä naksui jalka melkein joka askeleella, ja se oli vähän turhan jäykkä. Ulkonäön ja luonteen puolesta se sitten olikin täydellinen.
Seuraavaksi koeratsastin connemaratamman, 6-vuotiaan. Väriltään se oli musta, jolla oli valkonen harja ja häntä. Melkonen harvinaisuus kyllä, ja kaunis kun mikä. Mutta suoraan sanottuna päin persettä koulutettu, huonosti käyttäytyvä ja sen omistaja oli kahjo. Se leveili kentän reunalla kuinka sen hevosen selästä on tippunu kaikki aiemmat kokeilijat ja parilta on murtunu luita. Muija oli sen verran nyrpee kun en kokeilun jälkeen ollut tippunut, että hyvä kun ei raivokohtausta saanut. Sellaista hevosta en olis ottanut vaikka olisin saanut siitä hyvästä rahaa, en ikinä.
Jatkoin sen jälkeen myynti-ilmoitusten selailua aktiivisesti, kattelin turhamaisesti kaikenlaisia kauniita kimoja ja mustia hevosia, nuoria ja mahtavia. Yhtenä päivänä me kuitenkin saatiin sähköpostia Virosta: Sieltä olis tulossa seuraavana päivänä rautias tamma. Päätettiin lähtee kokeileen.
Ja siellä se seiso, laitumen nurkassa, ihan tavallisen hevosen näkösenä. Anto kiinni kiltisti, sille sai pistää varusteet. Liikku reippaasti. Mutta ei hypännyt edes 30cm estettä. Ja sitä oli vaikee taivuttaa. Sen lisäks vasen laukka ei noussut. Koristeena kakun päälle, tamma pelkäs vettä kuollakseen.
Samana iltana seisoin meijän pihaton edessä, ja katsoin hymyillen sisälle. Tää Virolainen "ongelmatapaus" seiso nyt mun tallissani. Miksi, oi miksi? Se hevonen oli se oikee.
Sen tuntee jokasella solulla kun on sen hevosen selässä mikä on sulle luotu. Yhtäkkiä sen hailakalla värillä ja kummallisilla peloilla ei ollu väliä. Ei edes hyppykyvyttömyydellä.
Sitä on ihmetelty että miksen ottanu niitä kuvankauniita hevosia, niitä synnynnäisiä voittajia mitä mulle tarjottiin. Ne ei ollu tarkotettu mulle.
Nyt mun tallissa seisoo edelleen toi hailakka rautias eestinhevostamma. Kun sitä katsoo lähempää, se ei oo yhtään sen rumempi kun muutkaan. Sillä on suuret ja ymmärtäväiset silmät, tähti päässä ja uskomattoman karvaset korvat. Se haluaa tehdä nöyrästi töitä mun kans, ja se haluaa miellyttää. Se tietää että oon sille kiltti, ja sekin on kiltti mulle.
Nykyään tää "mitäänsanomaton" tamma hyppää 85cm, laukkaa molemmat laukat, taipuu täydellisesti, ei pelkää vettä. Ihmiset kysyy että miten se voi olla noin uskomattoman upee.
Se on kiinni ihmisestä. Se on kiinni asenteesta. Se tavallisen näkönen rähjänen tuntiponi siellä tallilla missä käyt voi olla oikeissa käsissä estemestari tai kouluratojen kuningas. Kuka tietää?
Älkää menkö koeratsastaan hevosta ulkonäön, saavutusten, tai edes rodun mukaan. Ottakaa mukaan vaan järki ja ennakkoluulottomuus. Ja varmuuden vuoks rahaa.
♥Emmi ja virolainen kaunokainen
