Sivut

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Päivä #80

Heips!

Tekstiä tulee taas :). Ensinnäkin haluaisin sanoo, että jos joku teistä haluaa että teen sen kysymyspostauksen, laittakaa niitä kysymyksiä edelliseen tai vaikka tähän postaukseen. Jos niitä ei tuu enempää, en luonnollisesti sitä tee.
Ladan kanssa on sujunut todella hyvin viime aikoina. Se on alkanut pitään mua enemmän sen johtajana ja se hyväksyy jo sen jos komennan sitä, vaikka se poikkeuksellisen hienohelmainen neiti onkin. Sille on kerääntynyt hyvin lihaksia takaosaan ja selkään, eli se ei oo enään sellanen lihakseton pullukka. Nyt se on jo tosi hyvässä kunnossa.
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, valemmukset alkaa ensi viikonloppuna. Se riippuu tietenkin siitä, että onko äiti silloin sairaalassa käsikipujen takia. Saa nähdä, mutta toivotaan parasta!
Lada on kehittynyt ihan uskomattoman hyvin koulupuolella!:´) Pohkeenväistöt, siirtymät, pysähdykset, peruutukset ja peräänannossa kulkeminen menee jo niinkun vettä vaan. Oon alkanut katteleen jo koulukisoja, ja ensimmäisten hyvien sattuessa kohdalle sinkoon todennäkösesti sinne. Tamma on kunnossa ja ratsastaja myös, joten esteitä ei ole!
Esteitä en oo mennyt Ladan kans nyt suunnilleen kolmeen viikkoon. Miksi? Koska mulla ei oo inspiraatioo esteille, ja tamman jalat on vielä vähän kyseenalaiset. Seuraavan kengityksen aikana kuulen varmaankin että voiko sen kanssa tehdä jo mitä vaan. Kyllähän ne esteetkin sujuvat, mutta jalkojen turpoaminen on vielä jonkinlainen riski.
Ja nyt otan lyhyesti esille yhden asian joka liittyy hevosiin ja hevosten ostajiin. Voisin aloittaa aiheen tyylikkäästi sanomalla vaikka
"Ei ole koiraa karvoihin katsominen"
Eli tosiaan, selitin yhdelle tutulleni tässä lähipäivinä että millaisia hevosia koeratsastin ennen Ladaa ja miks juuri tähän neitokaiseen päädyin.
Mulle tarjottiin ensimmäisenä Suomen estemestaria viime tai sitä edelliseltä vuodeltä, en nyt muista. Kyseessä oli 13-vuotias suomenhevonen. Monethan on multa kysellyt että miks en tätä mahtavaa hevosta ottanut: tää herra hyppää 130cm ja on koulutettu helppo B/A tasoon. Syy siihen, miksen halunnut sitä hevosta oli se, etten pysty viemään sitä eteenpäin. Se hevonen oli täydellinen, mutta ei mun hevonen.
Sitten tuli ensimmäinen kunnon koeratsastus aivan valloittavalla arabiristeytyksellä, 8-vuotiaalla tammalla. Se oli kaunis ja sulavaliikkeinen. Ei mikään estemestari, mutta tasainen kun keinutuoli. Kävin koeratsastuksen aikana maastossakin tän tamman kans, ja se oli oikein mukava. Lopullinen syy, miksen tähän tammaan päätynyt oli se, että sillä naksui jalka melkein joka askeleella, ja se oli vähän turhan jäykkä. Ulkonäön ja luonteen puolesta se sitten olikin täydellinen.
Seuraavaksi koeratsastin connemaratamman, 6-vuotiaan. Väriltään se oli musta, jolla oli valkonen harja ja häntä. Melkonen harvinaisuus kyllä, ja kaunis kun mikä. Mutta suoraan sanottuna päin persettä koulutettu, huonosti käyttäytyvä ja sen omistaja oli kahjo. Se leveili kentän reunalla kuinka sen hevosen selästä on tippunu kaikki aiemmat kokeilijat ja parilta on murtunu luita. Muija oli sen verran nyrpee kun en kokeilun jälkeen ollut tippunut, että hyvä kun ei raivokohtausta saanut. Sellaista hevosta en olis ottanut vaikka olisin saanut siitä hyvästä rahaa, en ikinä.
Jatkoin sen jälkeen myynti-ilmoitusten selailua aktiivisesti, kattelin turhamaisesti kaikenlaisia kauniita kimoja ja mustia hevosia, nuoria ja mahtavia. Yhtenä päivänä me kuitenkin saatiin sähköpostia Virosta: Sieltä olis tulossa seuraavana päivänä rautias tamma. Päätettiin lähtee kokeileen.
Ja siellä se seiso, laitumen nurkassa, ihan tavallisen hevosen näkösenä. Anto kiinni kiltisti, sille sai pistää varusteet. Liikku reippaasti. Mutta ei hypännyt edes 30cm estettä. Ja sitä oli vaikee taivuttaa. Sen lisäks vasen laukka ei noussut. Koristeena kakun päälle, tamma pelkäs vettä kuollakseen.
Samana iltana seisoin meijän pihaton edessä, ja katsoin hymyillen sisälle. Tää Virolainen "ongelmatapaus" seiso nyt mun tallissani. Miksi, oi miksi? Se hevonen oli se oikee.
Sen tuntee jokasella solulla kun on sen hevosen selässä mikä on sulle luotu. Yhtäkkiä sen hailakalla värillä ja kummallisilla peloilla ei ollu väliä. Ei edes hyppykyvyttömyydellä.
Sitä on ihmetelty että miksen ottanu niitä kuvankauniita hevosia, niitä synnynnäisiä voittajia mitä mulle tarjottiin. Ne ei ollu tarkotettu mulle.
Nyt mun tallissa seisoo edelleen toi hailakka rautias eestinhevostamma. Kun sitä katsoo lähempää, se ei oo yhtään sen rumempi kun muutkaan. Sillä on suuret ja ymmärtäväiset silmät, tähti päässä ja uskomattoman karvaset korvat. Se haluaa tehdä nöyrästi töitä mun kans, ja se haluaa miellyttää. Se tietää että oon sille kiltti, ja sekin on kiltti mulle.
Nykyään tää "mitäänsanomaton" tamma hyppää 85cm, laukkaa molemmat laukat, taipuu täydellisesti, ei pelkää vettä. Ihmiset kysyy että miten se voi olla noin uskomattoman upee.
Se on kiinni ihmisestä. Se on kiinni asenteesta. Se tavallisen näkönen rähjänen tuntiponi siellä tallilla missä käyt voi olla oikeissa käsissä estemestari tai kouluratojen kuningas. Kuka tietää?
Älkää menkö koeratsastaan hevosta ulkonäön, saavutusten, tai edes rodun mukaan. Ottakaa mukaan vaan järki ja ennakkoluulottomuus. Ja varmuuden vuoks rahaa.
♥Emmi ja virolainen kaunokainen

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kysymyspostaus videolle! :)

Hejssan karvakamut c:
Teen kysymyspostauksen videolle, jos siis tulee kysymyksiä. Mieluiten olis hevosiin liittyviä kysymyksiä, koska täähän on hevosblogi, mutta vastaan mielelläni muihinkin. Eikun vaan kysymyksiä tuleen! :)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Päivä #71 HAASTE

Heimoiterve!
Mut haastettiin, ja otin vihdoinkin sitten haasteen vastaan C;

Haasteen tarkoituksena on haastaa uusia blogeja, joilla on alle 300 lukiaa ja antaa blogille näkyvyyttä.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukiaa.
5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille.
6. Sitä henkilöä joka haastoi sinut ei saa haastaa enään uudelleen.


11 faktaa minusta

1.  En ole hirveän itsevarma, muuta kuin hevosen selässä.
2. En pidä kissoista.
3.  Asun maaseudulla, karjatilalla.
4. Lempi hevosrotujani ovat gotlanninruss, eestinhevonen ja suomenpienhevonen.
5. Olen mieluiten yksin hevosen kanssa tai kuuntelen musiikkia.
6. Olen 14-vuotias ja kahdeksannella.
7. Olen liikaa facessa.
8. Omistan kaksi hevosta, minishettiksen ja eestinhevosen.
9. Olen koulu,- ja matkaratsastaja henkeen ja vereen.
10. Koulutan itse omat hevoseni, olen helppo B tason ratsastaja.
11. Tammat ovat parhaita!<3 :)

11 kysymystä haastajaltani:1. kisaatko aktiivisesti?- Kisasin aktiivisesti esteillä ennen kilpaponini kuolemaa. Nyt aloitan pian valmennukset ja sen kautta kilpailut, aktiivisesti ;)
2. Kuinka kauan olet ratsastanut? Noin ympäripyöreästi 10½ vuotta.
3.  Mikä on lempiaineesi koulussa?- Matikka, kotsa ja venäjä :)
4. koulu-,este- vai maastoratsastus? Kaikki käy, mutta noista maastoratsastus :)
5. Mikä on lempivärisi? Musta ja tummansininen.
6. entä inhokki? Pinkki
7.  Mikä on lempi hevos-/ ponirotusi? Eestinhevonen ja russi.
8. entä inhokki? Lämminverinen, mutta kyse on tietenkin yksilöstä.
9. Missä käyt ratsastamassa? Kotona :)
10. Mikä on lempi musiikkisi? Avril Lavigne, Linkin Park, Asking Alexandria ym.
11. ö.ö kuka on paras kaverisi?
Elina ja Ansku :)

Haastan:

Kaikki joiden blogeissa on alle -100- lukijaa.

11 kysyystä haastetuille:

1. Lempi hevosrotusi?
2. Kuinka kauan olet ratsastanut?
3.  Oman/Hoito/Lempihevosesi nimi?
4. Paras ratsastuslaji?
5. Suokki vs. lämppäri?
6. Koulu,- vai estesatula?
7.  Hevoset vs. Kaverit?
8. Unelma ammattisi?
9. Missä käyt ratsastamassa?
10. Lempihevosesi rotu, ikä ja luonne?
11. Mikä on parasta hevosissa?

lauantai 28. syyskuuta 2013

Päivä #50


Moikkelis moix C:

Eli kertoilen nyt vähäsen viikon tapahtumista, mitä me ollaan Larpan kans tehty jne.
Maanantaina mulla oli itellä pianotunti, joten äiti hoiti Ladan liikutuksen. Äiti tapansa mukaan meni kouluratsastusta ja kävi vähän maastossa, ellen väärin muista.
Tiistaina menin neitokaisen kanssa maastoon. Tammalla oli taas vaihteeks sen verran virtaa ettei meinannut hyppysissä pysyä, mutta olihan se kieltämättä hauskaa kirmailla pitkin peltoja ja mennä milloin mihinkin, vaihtu ainakin maisemat nopeesti 8) Illemalla ulkoilutan viel tota mun minishettistä Mantaa. Juoksin se kaa esteitten yli ja päästin sen vapaaks hetkeks. Tein pikkusen ristikon ja tää teräsmummo hyppäs sen 75cm kohdalta. Jestas mikä shettis...
Keskiviikkona pidin Ladalla vapaapäivän ja kävin ratsastamassa serkun shetlanninponia Wilmaa. Sillä oli taas vaihteeks vähän virtaa ja junttas ihan tarpeeks vastaan. Mut sen kans on ihan kiva tehdä töitä, on haastetta ja saa pikkusen vaihtelua. Oon aina rakastanu shettiksiä ♥
Torstaina mun serkku Sofia tuli kaverinsa kans ratsastaan. Sofian kaveri meni Wilmalla ja Sofia ite onnistu pääseen Ladalla. Ne meni semmoset puolisen tuntia ja sitten otin Larpan omiin hyppysiini. Sen jälkeen Sofia ja sen kaveri hyppäs vähän Wilmalla, ja mäkin otin parit hypyt Ladan kans. Pakko myöntää että se tamma kehittyy nopeesti: Kun se tuli meille, se ei hypännyt yhtäkään estettä pudottamatta eikä osannut laska askeliaan. Mutta mitä enemmän meijän välille tulee luottamusta, sitä paremmin se hyppää. Nyt se hyppää jo 60cm puhtaasti laukasta, mikä on meille kahdelle hieno saavutus.
Perjantaina menin alkuun neitokaisen kanssa pellolla. Pakko myöntää etten oo koskaan mennyt niin lujaa kun eilen siinä kohtaa kun Lada otti oikein kunnon laukkalähdön ja laukkas pellon poikki. Mikäs siinä, kevyessä istunnassa, hyvä kun ei pää irti lentäny siinä viimassa:D mutta hauskaahan se oli. Sen jälkeen otin pari hyppyä maastossa joittenkin mutapaakkujen ja ojien yli, ja pakko sanoo että meni enemmän kun hienosti. Se nostaa jalkojansa jo todella hyvin!
Tänään tulee Anna Maria seiskalta ja sen 5-vuotias pikkusisko ratsastaan. Anna Maria saa kunnian mennä Ladalla ja pikkusisko pääsee touhuaan Mantan kans. Tulee varmasti oikein kiva päivä, tykkään pitää ratsastustunteja!
Pistän alas vielä vähän kuvia. kommenttia saa lähettää!
☻Emmi ja Lada

Serkun söpöilevä shettis Wilma C:
Minishettikseni Manta!<3

Manta vapaana ;) Avasin rouvalle pihaton oven ja käskin lähteen vapauteen. Syömäänhän se meni 8)

Lada ihastelemassa maisemia C:

Iltalenkillä kaunokaisen kanssa.<3

Ja viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä Ladan upouudet suojat! Oon aina haaveillut tälläsistä ja nyt mä ne sain :D <3

lauantai 21. syyskuuta 2013

Päivä #43

 Ja mihinkäs tää blogi on nyt jäänyt?
Herranjestas mikä kirjoitusväli. Ei yhtään mun tapaista. Ei todellakaan. Mutta kiitos kaikille uskollisille lukijoille jotka ette oo irtaantunu tästä sivustosta vaan ootte yhä siellä. ♥
Eli nyt täytynee tehdä pitkä sepustus siitä mitä oon puuhaillu ton Ladan kans. Ja tästä se lähtee:
Eli Ladalle ostettiin pari viikkoa sitten martingaalit, koska ilmeni että se nostaa päänsä taivaaseen maastossa ja esteillä. Esteillä ei kuitenkaan niin pahasti, onneksi!
Pari ihmistä on nyt käynyt ratsastamassa meijän neiitokaisella, ja ihn hyvin on pärjännyt. Ratsastajia käy satunnaisesti, ja joudun kieltään joitain tulemasta joka viikko ym. Koska haluan tottakai itekkin ratsastaan. Sitä vartenhan mulle hevonen on.
Larppa kehittyy koulupuolella uskomattoman nopeeta tahtia. Molemmat laukat menee jo sujuvasti (tammahan ei osannut vasenta ollenkaan) ja se on oppinut peruuttamaan ja väistämään pohjetta tyylikkäästi. Aloitan todennäköisesti valmennukset hyvin pian, kouluvalmennus kerran kuussa ja tavallinen/este myös. Että kävisin valmennuksissa noin kerran kahdessa viikossa.
Estepuolella Lada kehittyy hyvää tahtia. Tähän mennessä korkein mitä ollaan menty on 60cm, eikä sen tarvi vielä korkeempaa mennäkkään. Myynti-ilmoituksessa luki että "tähän mennessä 80cm", mutta sitä en lähde kokeileen ihan heti. Oon nyt koulutellut sille oikeanlaisia askelvälejä ja hyvää ponnistusta ihan vaan ristikoilla. Sieltähän ne kaikki huippuestehevoset on alottanu;)
Oon maastoillu tamman kans jonkun verran, se on mun mielestä ehkä kaikkein hauskinta. Laukkaillaan pitkin sännkipeltoja, satulan kanssa ja ilman.
Olin tässä muutn yksi päivä ilman satulaa pellolla, ja kun lähdettiin laukkaan niin neitokainen päätti pukittaa kolme kertaa ja tehdä äkkipysähdyksen. Enkä muutan tippunut!:D enkä ookkaan tippunut, neljään ja puoleen vuoteen x)
Mulla olis tosiaan haaveissa tehdä video meidän tallista/my day. Se vois olla ihan kivaa, alan todennäköisesti toteutteleen sitä ihan tässä lähiaikoina.
Mutta siinä kaikki tällä kertaa, pistän ensi kerralla paljon kuvia :)
☻Emmi ja Lada


lauantai 31. elokuuta 2013

Päivä 21 !

 Mooi!
Eli LaaLaa on asustanut meillä nyt tasan kolme viikkoa! Kaikinpuolin on mennyt ihan hyvin, ei suurempia ongelmia ole ollut!:)
Eilen kävi tosiaan Theresa ratsastamassa LaaLaalla. Theresa on mun kaveri olut jo pidemmän aikaan, ollaan saman ikäsiä ja näin:) Ne meni alkuun kentällä ja sitten mentiin pellolle.
Pellolla Theresa ratsasti sen normaalisti läpi, ja hyppäs pari estettä. Mäkin hyppäsin sen pari kertaa, ja se riitti sitä lajia. Hyppäs paljon paremmin kun viime kerralla, luojan kiitos!
Lopuks päätettiin tehdä testi ja vietiin satula pois. Menin sillä sitten ilman satulaa, ja Thepi mun jälkeen. Meni tosi hyvin niinkin, paitsi että kun selkä on vielä vähän lihakseton niin selkä ei ollut ihan parhaimmasta päästä, mutta mitäpä tuosta.
Tänään menin äitin kans LaaLaalla pellolla, ja meni oikein kivasti. Se vastusti alkuun aika paljon ja puri kiinni sisäpuolelle, mutta kyllä se sitten lopulta muotoon meni! Treenasin laukannostoo käynnistä, ja sitä se ei oikein osannut. Sekin tietysti auttaa, että kun poni ymmärtää Viroo jotenkuten, niin nostoissa auttaa huomattavasti kun huutaa "Galopp!", joka tarkoittaa siis laukkaa.
Se on ollut meillä nyt kolme viikkoa, ja siitä alkaa loistaan sellanen tammamainen "Yhden ihmisen hevonen" piirre. Oon viettäny sen kaa niin paljon aikaa, ja touhuillu joka päivä, että se alkaa jo kiintyyn. Se tuntee mut, ja siks se tulee mua vastaan tarhassa ja esimerkiks nuolee mun kämmentä aina kun ojennan sen ;) se sopeutuu siis hyvin!
Ei tosiaan muuta tältä päivältä. Huomenna äiti menee sillä ja mä ratsastan loput sen jälkeen. Tiistaina tulee kolme seiskaluokkalaista ratsastaan, Sanni, Katariina ja Anna Maria. Tulee varmasti kivaa!
♣ Emmi ja Lada

Thepi ja LaaLaa työskentelemässä:)

Thepi ja LaaLaa ennen pellolle lähtöä

torstai 29. elokuuta 2013

Päivä #19

Mooi!
Eli tänään kävi tosiaan Nelli ratsastamassa LaaLaalla. Oon pohtinu siitä asti kun se istu satulaan et mitä sanoisin. Miten niillä meni? Voisin kirjottaa siitä romaanin, mutta tähän väliin en keksi mitään hienoa kuvausta. Siis, suoraan sanottuna...
Niillä meni helvetin hyvin.
Oikeesti. Mutta toisaalta, enpä epäillyt hetkeekään ettei menis. Näin LaaLaasta heti alkuunsa, että sillä on hieman reipas päivä. Sitä en ihan ekana mennyt Nellille sanoon, mutta mitä kävikään kun Nelli nousi selkään? Sieltä löyty se hyväntuulisuus.
Tietysti Nelli tykkäs LaaLaasta tosi paljon, mikä on supermegamahtavaa! Nellin kaveri, ja mun serkku Sofia menee sitten ens kerralla, ja Nelli tulee ilmeisesti katteleen. Sen jälkeen se saa alkaa käymään sillä jos vaan intoo löytyy, se on niin rauhallinen hevosten kans.
Rauhallinen... :D
Mutta oli miten oli,, LaaLaa on alkanut kotiutuun jo todella hyvin. Sitä ei enään tarvi jahdata tyyliin lasson kans kun sen haluaa kiinni, se antaa jo ittekseen. Pikkuhiljaa se menee paremmin ja paremmin, ja se on tosi hyvä juttu tulevaisuuden kannalta.
Mikskään esteratsuks en sitä kenellekkään lupaa, mutta jos oot innostunu hevosista, ja oot samas koulus yms. Niin viestii vaan tuleen, pidän mielelläni tunteja:)
Se ei tarkota sitä että jakelen sitä kaikille. Mulla on hyvin aikaa mennä sillä ite pitkiä jaksoja, ja se on kehittävää kun pääsee puuhaan toistenkin ratsastajien kans.
Meneehän tässä toki aikaa ennen kun se luottamus meijän kahden välille löytyy, ja eihän siitä samanlaista tuu kun mulla ja mun entisellä ponilla oli. Mutta ajan kanssa meistä tulee vielä ystäviä, se vaatii vaan kärsivällisyyttä.
Tällästä tänään,
♠Emmi ja Lada

tiistai 27. elokuuta 2013

Päivä #17

Mooi!
Eli postailut on ollut tauolla KOSKA LaaLaan kans ei oo paljoo muuta puuhailtu kun menty kouluratsastusta. Lauantaina saatiin jopa ensimmäinen vieraileva ratsastaja, eli kummien tytär Elli! LaaLaa pisti Ellin vähän koville, mut kyllä se siitä paremmalta alko näyttään ;)
Eli sunnuntaina saatiin vihdoinkin laitettua tammalle kengät. Se piti rauhottaa sitä varten, koska sen kaviot oli kulunu pahasti ja sillä oli kipeet jalat. Saatiin kengät kuitenkin loppujen lopuks ongelmitta, ja nyt poni heppa kulkee jo puhtaasti! :´)
Eli eilen, maanantaina menin sen kans pellolla ja maastossa. Pellolla se vähän kuumeni, tottakai kun sai kengät jalkaan ja pääsi laajalle alalle. Tuli mentyä vähän lujaa siel, mutta annoin sen vaan pari kertaa mennä lujaa, ja kerran nelistettiin. En halua kuluttaa sen jalkoja, ja eihän se terveellistä oo juoksuttaa hevosta vaan pellolla.
Maastossa meni ihan hienosti, mitä nyt se vähän kuumeni ja säpsy siltoja ja koiria ja kaikennäkösiä. Tää on se syy miks rakastan tammoja, tulisuus ja säpsäkkyys!<3
Tänään menin pellolla ja treenasin vasenta laukkaa, jota se ei siis oo osannut. Ja mitä kävikään? Se nosti sen, parin ristilaukkanoston jäljeen! Se oppi sen, viimein. Miten mahtava tunne!
Sen askeleet on selkeesti parantunut kengityksen jälkeen. Se toimii hienosti ja sen laukka on paljon keinuvampaa. Ajattelin huomenna kokeilla paria pientä estettä, ja katon miten sujuu. En nyt varsinaisesti ala sitä vielä hypyttämään, se on ehkä hiukan liian aikasta.
Se on hieno poni. Omalla tavallaan kuuma, mut sitten kuitenkin rauhallinen. Itsepäinen ja kaunis, aivan upee kilparatsu.
Torstaina tulee ilmeisesti yks Nelli ratsastaan. Perjantaina Theresa, ja ens viikon tiistaina kolme seiskaluokkalaista tyttöö, kaks kokeneempaa ja yks aloittelija. Siitä tulee varmasti aivan upeeta, rakastan alkeistunteja!
Postailen piakkoin, tällä kertaa nopeemmin!:)
Moikka!



sunnuntai 18. elokuuta 2013

Päivä 8#

mooi!
Eli kuten otsikosta huomaatte, LaaLaa on ollut meillä nyt 8 päivää. Siihen nähden se on kotiutunu tosi hyvin, oon tosi tyytyväinen:)
Tänään menin sen kans kouluratsastusta. Veikkaan että koko ens viikko tulee oleen hyvinkin kouluratsastuspitonen, koska sillä ei oo kenkiä ja sen kaviot on kulunu ihan täysin. Se laitetaan kenkään ens sunnuntaina. Siihen asti täytyy pysyä kentällä....:)
Eli tänään menin tosiaan kouluvääntöö. Sillä oli kaikki jalat pikkusen turvoksissa, mikä johtuu niistä kavioista. Totesin sitten et mennään tänään pikkusen vähemmän aikaa, ja katotaan mihin suuntaan tilanne kehittyy. Niinkun arvelinkin, turvotus laski melkein kokonaan liikutuksen aikana. Onneks tätä täytyy kestää enään viikko!
Se liikku siis yllättävän hyvin. Haki hienosti muotoon, kuten tavallista ja liikku rauhallisesti. Vähäsen sillä alko meneen lujaa kun mun serkku haki shettiksensä laitumelta ja alko hoitaan sitä. Mutta mitäpä pienistä, äkkiä se siitä yli pääsi:)
Kylmäsin jalat ratsastamisen jälkeen. Toivotaan että turvotus laskee kokonaan!

Pidin Laalaan kans puuhailun jälkeen tunnin mun serkulle Sofialle ja sen ponille Wilmalle. Niillä meni ihan hienosti, Sofia meni ilman satulaa ja harjoteltiin vähän pysähdyksiä ja taivuttelua.
Eli meillä on siis LaaLaan lisäks mun minishettistamma Manta, joka on yli 20-vee, tarkkaa ikää ei tiedetä. Lisäks meillä asuu 20-vuotias suokkitamma ja 8-vuotias shettistamma, ne on mun tädin hevoset. Niitä ratsastaa tädin tyttö Sofia, joka on vitosella, ja sillon tällön Sofian kaveri Nelli, joka on siis kutosella. Muuten ne vaan oleilee laitumella :´)

Ei muuta sitten tänään!
♥Emmi ja LaaLaa

lauantai 17. elokuuta 2013

Esittelyä :)


 Mooi kaikki nelijalkaisten ystäviemme kaverit!
Oon siis Emmi, 14-vuotta ja asun Sastamalassa. Mulla on 8-vuotias eestinhevostamma, jonka nimi on Lada, tutummin siis LaaLaa. Ajattelin kertoa nyt tähän väliin miks mulle tää tamma tuli, ja koska, ynnä muuta sellasta :)
Eli vielä kuukausi sitten, mulla oli ihan itse koulutettu, 5-vuotias gotlanninrusstamma Filippin. Kisasin sen kans, ja meijän oli tarkotus siirtyä seuratasolle. Mut sitten, Filippinin takajalka jäi yks yö kiinni sen riimun kiinnityslenkkiin, ja se oli ilmeisesti hyppiny sen kans ympäri laidunta koko yön. Aamulla kun mentiin kattoon, se hengitti raskaasti ja makas. Sen lihasarvot oli testeissä vakavasti koholla ja sillä todettiin lannehalvaus. Se käveli jo parina viimesenä päivänä ihan normaalisti, mutta nukku vaan aina välillä.
Sitten tuli se kauhea päivä, elokuun 3. päivä. Aamulla kun mentiin tarkistaan miten se voi, niin se oli siirtynyt vihreimmille niityille. Se haudattiin sen viimesen kesälaitumen päähän, auringonpaisteeseen. Tammavarsa joka oli ollu mulla 8-kuukautisesta asti.
Sen jälkeen surun suunnilleen kahtia repimänä aloin epätoivosesti ettiä uutta hevosta. Mullahan oli viel 20-vuotias minishettis, mutta siittä ei niin suurta iloa ollut. Koeratsastin kaiken kaikkiaan kolme hevosta, ja katoin ilmotuksia yli 200. Sitten löysin sen ilmotuksen.
" 8-vuotias eestinhevostamma myytävänä. Hyppää 80cm, koulutettu helppo B tasolle. Ihmisystävällinen. Vaatii kokeneen ratsastajan"
Ja sitten lähdettiin. Ja samana iltana, kun tultiin koeratsastuksesta, se oli varmaa: Mulla on poni.
Monien ongelmien jälkeen mitä matkalla sattui saatiin tamma kotiin 11.päivä elokuuta 2013. Ja siellä se on vieläkin, viikon nyt meillä asuneena.
LaaLaa on tavallisen värinen hevonen, rautias. Säkäkorkeus 146cm. Hörinä kuulostaa tavalliselta, karva tuntuu tavalliselta. Mutta se ei oo tavallinen.
Nyt sillä on menossa se vaihe, että se testaa mua. Ei anna välttämättä heti kiinni, ja puree kuolaimeen. Mutta 10 vuoden ratsastus ja hevoseläinkokemuksella uskon saavani sen nopeesti järjestykseen.
Kirjotan tän lisäks lifestyleblogia, ja kirjotin ennen tapaturmaa Emmi ja Filppu nimistä hevosblogia. Nyt halusin alottaa puhtaalta pöydältä, heti näin alkumetreillä.
Toivottavasti tärppäs. Liity lukijaks jos niin kävi, ja kommenttia vaan tulemaan!
♥Emmi ja LaaLaa